Tyhjästä hyppään uuteen

Tänään vein lapset pulkkamäkeen. Odotin, että lapset laskevat innoissaan mäkeä ja me aikuiset kannustamme vieressä. Vaan toisin kävi. Toinen tyttäreni käytti ensimmäiset puoli tuntia siihen, että yritti laskea liukurilla hyppyriin. Kun se viimein onnistui, lento oli huima ja päättyi selälleen kovaksi tamppautuneeseen lumeen. Tyttö päätyi liukumäen alle huilaamaan ja jatkoi sitten touhuilua puistossa. Nuorempi tyttöni taas ilmoitti, ettei laske mäkeä lainkaan, ja kulki omia teitään sinne ja tänne. Minä hihkuin yksinäni mäen alla: ”Katsokaa, miten pitkälle pääsin!” Ja ne, jotka täpärästi välttivät syöksyn pusikkoon rattikelkalla, eivät suinkaan olleet lapset vaan me vanhemmat.


Minulle tilanne oli merkki, suorastaan käsky palauttaa itseni tyhjään, odotusten nollatilaan. Tarvitsin taas muistutuksen, tärkeän muistutuksen siitä, ettei pitäisi odottaa mitään, ei ennakoida, ei suunnitella tapahtumia etukäteen. Ennakolta tehdyt toiveet ja odotukset kahlitsevat mieltämme: tilanteen toteutuma ja kokemus on vaikea ottaa vastaan, jos odotukset eivät täytykään. Hetkessä eläminen ja tilaisuuksiin tarttuminen on mahdotonta jos kaikki on suunniteltu valmiiksi etukäteen. Riittää, että suhtautuu eteen tuleviin asioihin ja tilanteisiin uteliaasti, rohkeasti ihmetellen ja hyvään luottaen. Sen jälkeen voi vain ottaa vastaan sen mitä tulee.


Itse olen elänyt vuosikausia suunnitelmien, sääntöjen, pelkojen ja pimeyden maailmassa. Olen paikannut puuttuvaa itsearvostusta pitämällä itseäni nälässä – liikkumalla, opiskelemalla ja suorittamalla vuosi toisensa jälkeen. Itsearvostusta ei sillä tavoin löytynyt, mutta masennus sai kyllä lisää mässäiltävää. Päädyin tilanteeseen, jossa näin jokaisen tekoni ja liikkeeni mahdollisen katastrofin alkuna. Odotin kauhulla lopullista iskua – kunnes päätin tehdä muutoksen.


Siitä muutoksesta syntyi hiljalleen toisenlainen, uusi tapa elää. Ehkä pikku hiljaa uskallan sanoa, että syntyi toisenlainen elämäntapa.


Muutoksesta syntyi myös ajatus kirjoittaa kokemuksiani ja ajatuksiani toisten luettavaksi. En kenties sano mitään uutta, sillä elämään liittyvät kysymykset ovat askarruttaneet ihmisiä vuosituhanten ajan. Mutta jos kuitenkin päädyit lukemaan tätä kirjoitusta, uskon, että sillä on jokin tarkoitus. Etsi se tarkoitus. Älä odota mitään. Sillä minäkään en odota. Jään tyhjään, katson ja otan vastaan.