torstai 18. kesäkuuta 2015

Mitä siitä



Mitä siitä, jos en ole aikoihin kirjoittanut julki sanaakaan? Mitä siitä, jos elämä on ollut minua nopeampaa, tuskaista asettumista arjen pintakerroksiin, itsensä unohtamista? Mitä siitä, jos päivät ovat menneet ohitse kuin illan punahohtoiset pilvet, hävinneet toinen toisensa jälkeen pimeyteen? Mitä sellaista päivissäni olisi voinut olla, jota joku toinen ei olisi jo tuhannesti kokenut, sadoin sanoin kuvannut, kymmenesti kiittänyt ja kironnut? Mitä sanoja minulla voisi olla, joita ei jokaisella jo olisi?


Entten tentten teelika mentten.


Mitä siitä, jos valoni on niin kirkas, että se sokaisee minutkin, ja pimeyteni niin pimeä, ettei sen läpi kulje yksikään sulautumatta itse osaksi pimeää? Mitä valostani voisi löytää sellaista, mitä ei olisi löydetty auringonpilkuista, atomin ytimestä, liekin sydämestä? Mitä mustastani voisi löytää sellaista, jota ei olisi löydetty merenpohjista, hylätyistä luolista, lahojen kantojen onkaloista?


Hissun kissun vaapula vissun.

Mitä siitä, jos yksinäisyyden rikkominen pirstoo minutkin palasiksi, jos siinä välissä jaksan hetken lentää? Mitä sellaista minussa voisi olla, jota ei ole sinussa, jota ei ole perhosessa, kukan terälehdessä, tuulessa tai auringon säteessä? Mitä sellaista minussa voisi olla, jota ei olisi täällä silloinkin, kun minua ei enää ole?



Eelin keelin klot, viipula vaapulat vot.


Mitä siitä, jos tummat sävyt hiipivät hiljaa kirkkaiden rinnalle ja varjostavat kasvoni?
Mitä siitä, jos näen niin paljon kaunista ja hyvää, että kivun aallot kulkevat ylitseni? Siinä on minun elämäni, minun kauneuteni, minun rakkauteni, minun kipuni. Ne eivät anna ottaa mitään vastaan kevyesti, yksinkertaisuus on niille vierasta. Ne tekevät kaikesta kiehtovaa, monimutkaista, syvää ja satuttavaa.


Eskon saum pium paum.


Mitä siitä, jos annan itsestäni ulos vain miljoonasosan siitä, mitä minussa on? Mitä siitä, jos kohdatessamme vaikenen, jos en löydä sanojani, en saa otetta itsestäni? Mitä sellaista voisin sanoa, jota et olisi jo kuullut radiosta, lukenut tuhatsivuisesta romaanista, nähnyt joka ilta televisiossa? Mitä siitä, jos jonakin päivänä kirjoitan itseni ulos itsestäni? Mitä siitä? Jos vain se tekee minusta hetkeksi valmiin elämään, itkemään, nauramaan, rakastamaan, kuolemaan.


Nyt sinä lähdet tästä pelistä pois.


 Ja mitä siitä, jos niin on? Niin on aina ollut.


Puh pah pelistä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti