Koska sivusta ei sittenkään tiedä

Elämässä on paljon asioita, jotka tapahtuvat itsestään, automaatilla. Aamutoimet tehdään niin kuin aina ennenkin, pyörällä ajaminen pitää opetella vain kerran ja kengännauhojen solmimista ei tarvitse miettiä. Käytännön asioissa ajatuksen automaatio onkin paikallaan. Ilman sitä elämästä tulisi työlästä ja raskasta. Aamukahvin keittäminen ei saa kestää puolta tuntia, muuten olisin myöhässä joka ikinen aamu. (Totuuden nimissä myöhästyminen ei ole kovinkaan harvinainen tapahtuma aamuissani, mutta syyt ovat toiset.)

Ajatusten tasolla autopilotilla ajaminen onkin toinen asia. Jokaiselle meistä muodostuu oma, kenties uniikki, kokemusten ja ajatusten maailma. Sen kautta tulkitsemme havaintojamme ja teemme päätelmiä siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Taito kehittyy ajan myötä, oman elämänkokemuksen ja ihmissuhteiden saattelemana. Oma kokemus ja tulkinta on vahva ankkuri: siihen minä luotan, siihen minä uskon – ja kuvittelen sen olevan olemassaolossaan voittamaton.

Oman ajattelun automaattisuus tarkoittaa helppoa ja vaivatonta henkistä elämää. Jos antaa ajatustensa ohjautua päivästä ja viikosta toiseen samojen ratojen mukaan, ajatus laiskistuu ja urautuu. Se sujuu yhtä helposti kuin aamukahvin keittäminen. Samalla se tarkoittaa omia ajatustapoja kyseenalaistavien ärsykkeiden torjumista ja välttelemistä. Se, mikä ei istu omaan ajatusmaailmaan, tönitään omasta elämästä ulos, jos ei muuten niin väkipakolla.

Usein toiset ihmiset, oman kokemusmaailmansa kanssa, tarjoavat meille sanoillaan ja teoillaan tilanteita, joissa voimme joko yrittää laajentaa omaa ajatustapaamme ja ymmärtää tai vaihtoehtoisesti tuomita toisen omaa ajatusmaailmaamme uhkaavana, vaarallisena ja vihamielisenä olentona. Urautunut ajatus johtaa tiukkuuteen ja ehdottomuuteen. Se ei jousta, vaikka se kenties olisi oman kehityksen tai ymmärryksen lisäämisen kannalta tärkeää. Se ei jousta oppimisen, elämäntilanteen, muutosten tai yllätysten vuoksi. Se ei jousta silloinkaan, kun kyseessä on oma elämä, toisen elämä tai läheiset ihmissuhteet. Silloin omasta ajatuksesta tulee lyömätön, ainoa ja oikea.

Toisen elämän tuomitsemisessa ura-ajattelijankin kannattaisi olla varovainen, sillä tuskin on olemassa oikeaa tapaa ajatella tai kokea. On vain erilaisia tapoja. Sivusta ei koskaan voi tietää, ei toisen elämää eikä toisen kokemusmaailmaa. Voi vain yrittää hahmottaa, havaita ja ymmärtää. Samalla saattaa käydä niin, että oma ajatusmaailma laajenee, ehkä jopa hiljalleen muuttuu hieman toisenlaiseksi. Eikä se ole suinkaan huono asia. CMX:ää lainatakseni: ”Jos mikään ei muutu, kaikki vain jatkuu loputtomasti samaa.”